Ateismin perusteet

Sisällysluettelo

Sisällysluettelo 1

Kurssiesitteen tiedot 1

*Ateismin perusteet 1

Esipuhe 1

Kirkkoherra Nils Rönnholmin esipuhe Vantaan Sanomissa 15.8.2004 2

Johdanto 3

Jumalattomia eli ateisteja loukkaava propaganda 4

Virheellisiä käsityksiä jumalattomista eli ateisteista 6

Jumalattomuuden eli ateismin määritelmä 7

Agnostisismi 8

Agnostisismin historiaa 8

Metafysiikka 10

Gnostilaisuus 13

Kumulatiivisen käsiteräjähdyksen aiheuttama informaatiokato 14

Tarkoitushakuinen käsitteiden väärentäminen 15

Kumulatiivisen informaatioräjähdyksen aiheuttama sekasorto 16

Eräiden peruskäsitteiden uudelleen määrittely 16

Kirjallisuutta 16

Kurssiesitteen tiedot

*Ateismin perusteet

040698 24 t / 51 euroa

Tule mukaan kurssille, jollaista ei järjestetä missään muualla. Opimiten ratkaistaan kysymys elämän tarkoituksesta, tiedon olemuksesta ja todellisuuden perusluonteesta. Opi miten elämän valintojatehdään sekä oman että yhteisöjen edun kannalta hyvin. Sisältönä on myös yleisimpien jumalatodistusten kritiikkiä ja runsaastikeskustelua.

keskiviikko 18.00 -20.30

15.9. - 3.11.2004

Unikkotie 5 B / Hartikainen Erkki

Esipuhe

Kirjoitin ensimmäisen laajan esityksen ateismin perusteista kesällä 1978Iisalmen maalaiskunnan Ruotaanlahden kylässä. Keväällä 1974 olin yhdessä Suomen Gallupin kanssa suorittanut opetusministeriönmyöntämän tutkimusapurahan turvin laajan mielipidekyselyn, jossa selvitettiin mm. sitä, millä perusteella suomalaiset uskovatjumaliin ja kannattavatko suomalaiset ajatuksenvapautta. Tätä tutkimusta ei ole koskaan toistettu, vaikka olisi hyvin tarpeellistatehdä se uudestaan. Rahasta ei ole puutetta, mutta nykyisessä kristillisoikeistolaisessa ilmapiirissä, joka on hieman muuntuneenalevinnyt myös ateismia puolustaviksi tarkoitettuihin järjestöihin, on vaikeaa saada rahaa nimenomaan tähän tarkoitukseen.

Mielipidetiedustelu osoitti, että vain noin 14 % suomalaisista kannatti ajatuksenvapautta. Lisäksi suomalaiset osoittautuivat siinä määrin kovaluoteisiksi, että Suomen Gallupin tutkijat eivät olleet uskoasilmiään. Erityisen merkittävää oli, että päinvastoin kuin yhä väitetään, naiset osoittautuivat miehiä kovaluonteisemmiksi.Tutkimus toisti myös sen muissa tutkimuksissa saadun tuloksen, että uskovaiset ovat kovaluonteisempia kuin uskonnottomat.

Käytännön valistustyön kannalta merkittävin tulos oli se, että valtaosasuomalaisista perusteli uskoaan aivan perinteisillä jumalatodistuksilla, joiden uskottiin jo menettäneen merkityksensä.Kun silloisten Amerikan Ateistien välityksellä sain haltuuni erinomaisen ja ajantasaisen englanninkielisen jumalatodistustenarvostelun, päätin kirjoittaa suomeksi mielipidetiedusteluissa eniten kannatusta saaneiden jumalatodistusten arvostelun. Näinsyntyi kirja ”Tieteellinen maailmankatsomus”. En enää käytä näitä sanoja. sanan ”maailmankatsomus” olen tässä kirjassakorvannut sanalla ”todellisuuskäsitys”. Todellisuuskäsitys on jonkin ihmisen käsitys siitä, onko todellisuus olemassa, ja jos on,millainen se on. Sanaa ”tiede” en enää käytä, koska se aiheuttaa vain turhaa sekaannusta. Väittäähän esimerkiksi ns.jumaluusoppi eli teologia olevansa tiede. Sanan ”tiede” kantasana ”tieto” on yhä kiistanalaisempi käsite. Puhun kylläesimerkiksi fysiikasta, kemiasta, biologiasta jne.

Sanan ”filosofia” olen siirtänyt myöhemmin selitettävistä syistä pois käytöstä tässä kirjassa.

Tässä kirjassa käsitellään pääasiassa ateismia eli jumalattomuutta.Jumalattomat voivat ajatella muista asioista kuin ateismista melkein mitä tahansa. Vaikka siveys eli moraali kuuluu kirjan aihepiiriin,sitä käsitellään niukasti siitä syystä, että kuten ihmiset yleensä myös jumalattomat ovat hyvin monenlaisia ihmisiä ja heilläon hyvin erittäin monenlaisia käsityksiä siveydestä eli moraalista.

Kuten tämän esipuheen lukijat ovat saattaneet huomata, tässä kirjassapyritään käyttämään tai ottamaan käyttöön alkuperäisiä suomen kielen sanoja. Ns. sivistyssanoja vältetään, jos se suinkinon mahdollista. Toinen asia, jonka lukijat varmasti tulevat huomaamaan, on, että tässä kirjassa monet käsitteet määritelläänuudestaan. Minun mielestäni sivistystä ei ole osata 3000 yleisintä sivistyssanaa vaan pikemminkin taito tulla toimeen ilman yhtäänsivistyssanaa. Sivistyssanojen osaaminen (koulu- ja korkeakoululaitoksen pääasiallinen opetustehtävä) ei ole muutakuin kielten opiskelua. Varsinaisen ajattelun kanssa vieraiden kielten opiskelulla on melko vähän tekemistä.

Joten minä olen Erkki Hartikainen, filosofian maisteri Helsingistä, ja ajatteluni opitte tuntemaan.

Helsingissä 31. päivänä heinäkuuta 2004-07-01

Erkki Hartikainen

Kirkkoherra Nils Rönnholmin

esipuhe Vantaan Sanomissa 15.8.2004

Menneisyyden haamuja

Postilaatikkoon kolahti Vantaan aikuisopiston tuore opinto-ohjelma. Opistonkulttuuri- ja uskontoaiheiden joukossa komeilee myös kurssi, jollaista "ei järjestetä missään muualla". Kyseessä onmaamme johtavan "vapaa-ajattelijan" Erkki Hartikaisen luentosarja otsikolla "Ateismin perusteet".

Mikäli Erkki Hartikainen on pysynyt uskollisena nuoruutensa näylle, hänedustaa kurssittajanakin ns. taistelevaa ateismia. Olisi luullut tämän suunnan jo kuolleen yhdessä suuren ja mahtavanNeuvostoliiton kanssa. Opisto-ohjelma saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, ettei tällaista kurssiakaan enää järjestetä missäänmuualla. Ei ainakaan Euroopassa ellei sitten Kiinassa, Pohjois-Koreassa tai Vietnamissa.

Naurettavinta opinto-oppaan mainoksessa on se, että kurssiin sisältyy myös"yleisempien jumalatodistusten kritiikki". Tietääkseni tieteeseen vetoavat "jumalatodistukset" eivät kuulu tällevuosituhannelle. Yleisesti ymmärretään, että usko Jumalaan ei voi olla tiedettä. Jumala ei antaudu tieteellisen tutkimuksen - ei edesteologisen - objektiksi.

Elämme tässä maassa moniarvoisessa yhteiskunnassa. Niinpäkansalaisopistollakin on täysi oikeus pitää ateismin luentoja, jos se katsoo ne tarpeellisiksi. Se vain tässä asiassa harmittaa, ettätällaisia luentoja pidetään seurakuntien talossa, jossa kansalaisopisto on vuokralaisena. Kun opistolla sattuu olemaanmuitakin toimitiloja, tuntuu tahalliselta provokaatiolta järjestää niitä juuri täällä. Kenties seurakuntayhtymän tulisi tarkistaavuokralaistensa kriteerejä, ettei ainakaan tässä talossa pilkattaisi Jumalaa, kristinuskoa ja kirkkoa.

Nils Rönnholm, Kirkkoherra

Johdanto

Onko jumala olemassa vai ei? Tästä kysymyksestä on väitelty ilmeisestiyhtä kauan kuin ihmiset ovat kyenneet keskustelemaan keskenään. Ihmiset ovat kyselleet, keskustelleet, väitelleet ja tappaneet.Ainakin eräissä islamilaisissa maissa ihmisiä tapetaan edelleen ateismin takia. Viimeinen lause on tosiasia, josta en ryhdy täälläväittelemään.

Kysymys ja mahdolliset vastaukset tuntuvat yksinkertaisilta, mutta ihmisilletämä kysymys on aiheuttanut mittaamattomia ongelmia. On mahdotonta sanoa, kuinka monta kirjaa tästä kysymyksestä on kirjoitettu,mutta on hyvin luultavaa, että niitä on tuhansia, ellei miljoonia. Useimmat niistä ovat vastanneet kysymykseen myönteisesti.

Olet kuulemassa tai lukemassa vähemmistön käsitystä tästä asiasta.

Tässä kirjassa puolustetaan jumalattomuutta eli ateismia. Tämä ei olemyötämielinen tutkimus tai tulkinta uskontojen väitteistä vaan se on niiden suoraa arvostelua.

Tämän kurssin tarkoitus ei ole käännyttää ihmisiä jumalattomiksi eliateisteiksi. Lisäksi on syytä huomioida se, että sellaiset yritykset ovat useimmiten tehottomia. Kuitenkin kurssilla osoitetaan,ettei jumalia ole olemassa ja että jumalisuudesta (teismistä) on ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta huomattavasti enemmän haittaakuin hyötyä.

Kurssi on tarkoitettu aivan tavallisille ihmisille eikä se edellytäerityistä koulutuspohjaa. Koska todellisuutta ei voida tehdä yksinkertaisemmaksi kuin se on, jotkin kohdat kurssista ovatvaikeita. Suomenkielisiä inhimillisiä käsitteitä yritetään tässä kirjassa esittää mahdollisimman yksinkertaisesti, muttauskontojen tuhansien vuosien aikana kehittämät käsiterakennelmat eivät ole aina kovin yksinkertaisia. Sellaisia vanhojaajatusrakennelmia, joilla ei ole nykyään suurta merkitystä, esitellään vain sikäli kuin ne auttavat ymmärtämään nykyisiäkiistoja.

Tämä esitys on yleisesitys, kurssissa ei esitellä yksityiskohtaisestisellaisia erityisaloja (kuten perinnöllisyystiede tai maailmansyntyoppi eli kosmologia), joita koskevaa kirjallisuutta onesitetty ansiokkaasti suomeksi. Esimerkiksi maailmansyntyopista eli kosmologiasta on kirjoittanut ansiokkaasti maailmansyntyopin elikosmologian professori Kari Enqvist, joka sai ansioistaan tieto Finlandia palkinnon. Esimerkiksi perinnöllisyystieteestäjumalattomuuden eli ateismin näkökulmasta on kirjoittanut ansiokkaasti britannialainen tieteen kansantajuistamisen professoriRichard Dawkins.

Tällä kurssilla saatetaan mainita jumalattomuuden puolustamisessaansioituneita ihmisiä (kuten Richard Dawkins), mutta korostan heti alkuun sitä, että täällä ei vedota minkään lajin arvovaltoihineli auktoriteetteihin. Erityisesti inhoan kaikenlaisia suurmiesteorioita.

Koska tämä ei ole minkään lajin yliopistollinen väitöskirja (enkäliioin aio eläissäni tehdä minkään lajin väitöskirjaa), lähdeviitteitä ei yleensä mainita. Minun mielestäni lähdeviitteiden esittäminen alkaa muutoinkin olla sirkustouhua, sillä uusien kirjojen lähdeviitteet eivät suinkaan viittaaajatusten varsinaisiin keksijöihin vaan niihin kirjoihin tai esimerkiksi Internet – sivuihin, joita väitöskirjan tekijä onsattunut lukemaan. Kirjoitinkin eräässä artikkelissani eräästä ajatuksesta mainiten, että se on tuntemattoman simpanssintuntemattomana ajankohtana keksimä.

Internet on vähitellen parantamassa lähdeviitteiden laatua, mutta viimeksitänään löysin Internetistä erään henkilön kuolinvuoden ja toisen artikkelin, jonka mukaan sama henkilö oli pitänyt esitelmänkuolemansa jälkeen. Tässä ei kuitenkaan ole kyseessä todiste kuoleman jälkeisestä elämästä vaan se, että huhut kyseisentunnetun jumalattoman eli ateistin kuolemasta ovat olleet ainakin tähän päivään asti liioiteltuja.

Kun jumalattomat eli ateistit ovat yksimielisiä siitä, että jumalia eiole olemassa ja että kaikki sellaiset väitteet, joiden mukaan jumalia on olemassa, ovat virheellisiä, jumaliset eli teistit ovatharvinaisen erimielisiä siitä, mitä jumalia millaisia jumalia ja millä perusteilla, on olemassa. Löysin Internetistä sivuston,jossa esitellään 2 500 yleisintä jumalaa. Sitä, kuinka paljon jumalia ihmiskunnalla on historiansa aikana ja sitä ennenollut, on mahdotonta arvioida edes suuruusluokan suhteen. Tästä syystä tällä kurssilla on syytä keskittyä vain suosituimpiinjumaliin, heidän suosituimpiin ominaisuuksiinsa ja suosituimpiin todisteluihin jumalien olemassaolosta.

Jumalien erisnimiä ei yleensä käytetä ja esimerkiksi kristinuskonjumalasta puhuttaessa puhutaan kristinuskon jumalasta eikä jumalasta isolla j:llä kirjoitettuna. Sen sijaan Raamattu, Koraani,Mahabharata, Ramayana, Bhagavad Gita, Kalevala jne. kirjoitetaan isolla kirjaimella, koska ne ovat kirjojen nimiä.

Itse asiassa aivan saman jumalan kannattajat voivat olla eri mieltäsiitä, mitä ominaisuuksia tällä jumalalla on. Erityisen erimielisiä ovat keskenään tunnetuimmat kristillisen jumaluusopinprofessorit. Tällä kurssilla käsitellään erityisesti sellaisia suosituimpien jumalien väitettyjä ominaisuuksia, jotka ovatkeskenään ristiriidassa tai jotka ovat mahdottomia.

Jumalattomia eli ateisteja loukkaava propaganda

Mieletön on se, joka ajattelee: ’Ei jumalaa ole.’ Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää.”

Kristittyjen Raamattu, Vanha testamentti, Psalmi 14:1.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kriminalisoitu rikoslain 11:8 §:ssäseuraavasti:

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja,joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihinrinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksivuodeksi.”

Lainkohtaa koskenut hallituksen esitys olisi alun perin kriminalisoinut kansanryhmää vastaan tapahtuvan kiihottamisen vain, jos teko “olisi ollut omiaan aiheuttamaanryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai syrjintää ja mikäli tekijän tarkoituksena on ollut tällaisenseurauksen aiheuttaminen”.

Eduskunnan lakivaliokunta katsoi kuitenkin mietinnössään, että“[s]äännöksessä mainitut teot ovat sellaisenaan, ilman ehdotuksessa mainittujaseurauksia, niin haitallisia, että rikosoikeudellinen sanktiouhka on perusteltu.”

Näin RL 11:8 § sai nykyisen muotoilunsa, joka ei siis edellytä ettäuhkaamisella, panettelulla tai solvauksella olisi mitään erityisiä havaittavia seurauksia.

Yleisön keskuuteen levittäminen voi tapahtua varsin monin tavoin: radion,television, lehtien, kirjojen, lentolehtisten, elokuvien, internetsivujen, internetin keskustelupalstojen, telefaksin,sähköpostin tai muun vastaavan välineen avulla. Myös loukkaavan tekstin tai kuvan sisältävien paitojen tai lippalakkien myyminenvoi tulla kyseeseen rangaistavana tekona.

A oli myynyt torilla paitoja, joihin hän oli painattanut tekstin"Suosi suomalaista, potki pakolaista". HO:n mukaan A:n olisi maassamme tuolloin vallinneissa oloissa pitänyt ymmärtää,että hän paitoja myydessään levittää yleisön keskuuteen lausunnon, jossa panetellaan ja solvataan edellä mainittujakansanryhmiä. HO pysytti RO:n tuomion, jolla A oli tuomittu kiihottamisesta kansanryhmän syrjintään 20 päiväsakkoon sekämenettämään rikoksella saatu hyöty ja menettämään kyseiset paidat takavarikoituina valtiolle. (Vaasan HO: 1991:6)

Lainkohdassa tarkoitettu tiedonanto voidaan antaa suullisesti, kirjallisesti,kuvallisesti tai vaikkapa elein. Olennaista on se, että kyseessä on ihmiseltä toiselle välittyvä viesti, joka sisältää lainkohdassatarkoitettua uhkailua, panettelua tai solvauksen. Internetissä julkaistun ja siten yleisön nähtävissä olleen rasistisenpilapiirroksen on oikeuskäytännössä katsottu olleen lainkohdassa tarkoitettu tiedonanto.

Olennaista lainkohdan sovellettavuuden kannalta on se, että lausunto tai muutiedonanto on levitetty yleisön keskuuteen. Lain sanamuoto ei siten edellytä julkisuuteen levittämistä, joten rajoitetunkin yleisönkeskuuteen levittäminen riittää. Toisaalta termillä on haluttu sulkea pois yksityisyyden suojan piiriin kuuluvat asiat ja henkilöt.Näin perhe- ja tuttavapiirissä tapahtuvat kansanryhmän loukkaukset eivät yleensä voi täyttää rikoksen tunnusmerkistöä.Yksityisyyden suojaa ei kuitenkaan ole syytä ulottaa koskemaan ääriryhmien sinänsä suljetullekin henkilöpiirille pitämiätilaisuuksia, tai sellaisia lainkohdan tarkoittamaa vihamateriaalia sisältäviä internetsivuja, joihin pääseminen edellyttääsalasanaa tai muuta tunnusta. Viimekädessä tulkinnassa tulee käyttää ihmisoikeussopimuksia sekä niitä tulkitsevien elintensellaisia päätöksiä ja suosituksia, jotka käsittelevät sananvapauteen ja vihapropagandan levittämiseen liittyväärajankäyntiä.

Minun mielestäni Suomen lain mukaan Raamatun julkaisija voidaan tuomitasakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen kiihotuksesta jumalattomia eli ateisteja vastaan. Raamatun kirjoittajia ei voidatuomita, koska niitä ei kovin tarkkaan tunneta ja vaikka tunnettaisiin, he ovat kauan sitten kuolleet.

Mainittakoon, että yllä olevan kaltaista jumalattomia loukkaavaa tekstiä onRaamatussa runsaasti. Minun alennusmyynnistä ostamassani Raamatun uuden suomennoksen mukaisessa painoksesta löytyy samalta aukeamalta mm. seuraavaa:

Jumalaton ylvästelee:

Ei Jumala rankaise.

Ei häntä edes ole!’.

Siinä hänen ajatuksensa.”

Kristittyjen Raamattu, Vanha testamentti, Psalmi 10:4.

Satakoon jumalattomien päälle

tulta ja tulikiveä!

Polttava tuuli olkoon malja,

joka heidän on juotava!”

Kristittyjen Raamattu, Vanha testamentti, Psalmi 10:4.

Yleisen (eli katolisen) kristinuskon oppi-isä Tuomas Akvinolainen(englanniksi Thomas Aquinas)sanoo mm:

An unbeliever is more severely punished for his sin of unbelief thananother sinner is for any sin whatever, if we consider the kind of sin.”

The Summa Theologica (Benziger Bros. edition, 1947) Translated by Fathersof the English Dominican Province Index Second Part of the Second Part Question: 10 Article: 6

On the part of the Church, however, there is mercy which looks to theconversion of the wanderer, wherefore she condemns not at once, but "after the first and second admonition," as the Apostledirects: after that, if he is yet stubborn, the Church no longer hoping for his conversion, looks to the salvation of others, byexcommunicating him and separating him from the Church, and furthermore delivers him to the secular tribunal to be exterminatedthereby from the world by death.”

Index Second Part of the Second Part Question: 11 Article: 3

Vapaa suomennokseni yllä olevista on:

Ei-uskovaa on rangaistava ei-uskomisen synnistään ankarammin kuin ketään muuta syntistä mistään muusta synnistä, kun tarkastelemme synnin laatua.”

Kirkko osoittaa kuitenkin puolestaan armoa ja odottaa eksyneen kääntymistä,ja siksi se ei tuomitse heti vaan ’ensimmäisen ja toisen varoituksen jälkeen’ kuten apostolit (Uuden testamentin väitetytkirjoittajat) opastavat: sen jälkeen, jos hän on yhä uppiniskainen, kirkko ei enää odota hänen kääntymistään vaanpitää huolta muiden pelastumisesta (Helvetistä, kuoleman jälkeisestä ikuisesta rangaistuksesta, kääntäjänhuomautus), julistaa hänet kirkonkiroukseen (pannaan) ja erottaa hänet kirkosta ja edelleen toimittaa hänet maalliselletuomioistuimelle poistettavaksi maailmasta kuoleman avulla.”

Viime aikoina jumalankieltäjiä eli ateisteja on tuomittu kuolemaan lähinnä ääri-islamilaisissa maissa kuten Pakistanissa, Iranissa ja Saudi-Arabiassa. Olen henkilökohtaisesti osallistunut viimevuosina yhden kuolemaantuomitun pelastamiseen Pakistanissa (tohtori Yunis Shaikh).

Eri-asteista jumalankieltäjien eli ateistien syrjintää esiintyy lähes kaikissamaissa, myös Suomessa. Varsinaista syrjintää yleisempää on, että jumalankieltäjiä eli ateisteja pidetään muita huonompina ihmisiä. Olin hyvin hämmästynyt, kun Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana toiminut varatuomari PaulaKokkonen esitti jumalankieltäjiä eli ateisteja halventavia mielipiteitä, kun tapasimme MTV:n studiolla.

Nämä esimerkit riittävät tälle kurssille, enkä aio ryhtyäkeskustelemaan tästä aihepiiristä tätä laajemmin.

Virheellisiä käsityksiä jumalattomista eli ateisteista

Hyvin usein jumalattomuutta eli ateismia vastaan hyökätään täysinepäolennaisissa asioissa. Hyvin monet jumalattomuuden eli ateismin vastustajat hyökkäävät pikemmin ateismiin eli jumalattomuuteenliitettyjen muita asioita kuin itse jumalattomuutta eli ateismia vastaan. On kirjoitettu paksuja jumalattomuuden eli ateisminvastaisia kirjoja, joissa ei ollenkaan pohdita sitä, miksi jonkun pitäisi ajatella, että jumalia on olemassa. Usein nämä kirjatliittävät jumalattomuuden eli ateismin joihinkin henkilöihin (esimerkiksi Nietzsche, Marx, Camus ja Sartre) ja arvostelevat näidenihmisten ajatuksia. Näin uskova kirjoittaja kuvittelee kumonneensa jumalattomuuden eli ateismin. Yleensä näissä kirjoissa ei ole edesesitelty ateismia.

Usein on vaikeaa vakuuttaa ihmisiä siitä, että jumalattomuus eli ateismion ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta parannus verrattuna jumalisuuteen eli teismiin. Usein on kumottava käsitys, ettäjumalattomuudesta eli ateismista olisi huonoja seurauksia. Jumalattomien eli ateistien siveys eli moraali saatetaan asettaakyseenalaiseksi. Usein kysytään johdattelevia kysymyksiä kuten ”mikä on elämän tarkoitus”, ”kuinka voimme tietää mitäänvarmasti”, ”mitä voimme tehdä ongelmallisissa tilanteissa (kriiseissä), ”jos ei ole kuoleman jälkeistä elämää, kuinkahyvä tulee palkituksi ja paha rangaistuksi”, ”kuinka voimme vastustaa kommunismia”, ”miten ihmisarvo voidaan turvata”,”kuinka voimme tulla onnellisiksi” jne.

Kun lapsille ja nuorille luodaan uskonnollisella kasvatuksellatunnesiteet uskontoon, parhaimmatkin todistelut jumalattomuuden eli ateismin puolesta voivat olla tehottomia. Kun ihmisen tunteet jatosiasiat joutuvat ristiriitaan, on tavallista, että tosiasiat saavat väistyä tunteiden hyväksi.

Jumalattomuuden eli ateismin määritelmä

On mielestäni merkillistä, että tietosanakirjat ja Internet ovattäynnä mitä monimutkaisimpia jumalattomuuden eli ateismin määritelmiä. Tämä johtuu siitä, että artikkeleidenkirjoittajilla on väärä lähtökohta, uskonnot. Jos yhtään uskontoa ei olisi maailmassa olemassa, tietosanakirjoissa ei olisiyhtään artikkelia jumalattomuudesta eli ateismista.

Tämä kurssi, ateismin perusteet, voisi olla nykyisissäkin oloissa hyvin lyhyt:

Ateismin perusteet

Erkki Hartikainen

Ensimmäinen luku

Ateismi eli jumalattomuus: jumalaa tai jumalia ei ole olemassa.

Loppu

Jos kurssia haluttaisiin välttämättä jatkaa, siihen voitaisiin lisätäseuraava toinen luku:

Toinen luku

Ateisti eli jumalaton: henkilö, jonka mielestä ateismi eli jumalattomuus on tosi tai henkilö, joka ei edes ole kuullut käsitettä ”jumala”.

Tähän voidaan lisätä, että kaikissa muissa suhteissa jumalaton eliateisti voi olla aivan mitä tahansa aivan samalla tavalla kuin jumalinen eli teisti voi olla mitä tahansa.

Ihminen on jumalinen eli teisti täysin riippumatta siitä, mitä perusteitahänellä on käsitykselle, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.

Jumalattomuus eli ateismi ei vaadi mitään perusteluja, riittää, että jumalatoneli ateisti joko ei tunne koko käsitettä jumala tai että jos hän tuntee tämän käsitteen, hän pitää totena väitettä ”jumalaatai jumalia ei ole olemassa”.

Olemassaoloväitteen tapauksessa todistuksen taakka on aina olemassaoloväitteen esittäjällä.

On joko totta, että tietty olio O on olemassa, tai on epätotta, ettätietty olio O on olemassa. Muita vaihtoehtoja ei ole (kolmannen poissulkeva laki).

Mitä tulee ihmisiin, ihminen I voi olla enemmän tai vähemmänepätietoinen esimerkiksi siitä, onko esimerkiksi uskonnon kirjoissa kuvattu henkilö J ollut olemassa vai ei.

Agnostisismi

Lupasin tämän tekstin alussa, ettei tekstissä käytetä sivistyssanoja.Mikä on sitten tämä ”agnostisismi”. Minun mielestäni se ei ole sivistyssana vaan sivistymättömyyssana. Esimerkiksi Raamatun jaKoraanin kirjoittajat, jotka epäilemättä olivat esimerkiksi kirjoitustaitoisia, eivät tunne tätä sanaa. Sen sijaan”jumalattomuus” on määritelty Raamatussa aivan oikein, kuten edellä olevasta lainauksesta

Ei Jumala rankaise.

Ei häntä edes ole!’.

Siinä hänen ajatuksensa.”

Kristittyjen Raamattu, Vanha testamentti, Psalmi 10:4.

ilmenee.

Tässä kirjassa ei laajemmin käsitellä sivistymättömyyssanoja. Tässä kohden meidän on kuitenkin tehtävä poikkeus.

Agnostisismin historiaa

Agnostisismi ei ole mikään ikivanha käsite vaan sen keksi omia tarpeitaan varten Thomas Huxley vuonna 1869. Käsitteen historia on selostettu hänen artikkelissaan ”Agnosticism”, Collected Essays, New York,D. Appleton and Co., 1894, Vol. V, pp. 237-238. Artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa. Vapaat käännökset ovat kirjoittajan tekemiä.

When I reached intellectual maturity and began to ask myself whether I wasan atheist, a theist, or a pantheist; a materialist or an idealist; a Christian or a freethinker - I found that the more I learned andreflected, the less ready was the answer; until, at last, I came to the conclusion that I had neither art nor part with any of thesedenominations, except the last.”

Kun tulin kypsään ikään ja kysyin itseltäni, olenko ateisti(jumalankieltäjä), teisti (jumalinen) vai panteisti (kaikkeus = jumala), materialisti (aineellinen todellisuuskäsitys) vai idealisti(sielullinen todellisuuskäsitys), kristitty vai vapaa-ajattelija – huomasin, että mitä enemmän opin ja ajattelen sitä vähemmänvalmis olen vastaamaan; kunnes, lopulta, tulin siihen johtopäätökseen että en ole näistä mitään lajia; paitsi viimeksi mainittua.”

The one thing in which most of these good people were agreed was the onething in which I differed from them. They were quite sure they had attained a certain "gnosis" - had, more or lesssuccessfully, solved the problem of existence; while I was quite sure I had not, and had a pretty strong conviction that the problem wasinsoluble.”

Ainoa asia, josta nämä hyvät ihmiset olivat yhtä mieltä, oli ainoaasia, josta erosin heistä. He olivat varmoja, että he olivat saavuttaneet tietyn ”tiedon” (gnosis on sana joka tuleekreikankielestä ja tarkoittaa tietoa, suomentajan huomautus) – olivat ratkaisseet enemmän tai vähemmän menestyksellisestiolemassaolon ongelman; kun taas minä olin jokseenkin varma, että en ollut sitä tehnyt, ja minulla oli jokseenkin vahva vakaumus, ettäongelma on ratkaisematon”.

And, with Hume and Kant on my side, I could not think myself presumptuousin holding fast by that opinion. Like Dante –

"Nel mezzo del cammin di nostra vita

Mi ritrovai per una selva oscura," *

but, unlike Dante, I can not add -

"Che la diritta via era smarrita."

**

On the contrary, I had, and have, the firmest conviction that I neverleft the "verace via" - the straight road; and that this road led nowhere else but into the dark depths of a wild and tangledforest

.,

I was, and am, minded to go straight on, until I either come out on theother side of the wood, or find there is no other side to in - at least, none attainable by me.


* [In the midway of this our mortal life I found me in a gloomy woodastray.]

** [Gone from the path direct.]

Ja, (Hume ja Kant minun puolellani) en voinut ajatella pitäväniitsevarmasti kiinni tuosta mielipiteestä. Kuten Dante ’Puolivälissä kuolevaista elämääni löysin itseni synkkään metsääneksyneenä’ mutta toisin kuin Dante, en voi lisätä ’poikettuani suoralta polulta.’

Päinvastoin minulla oli ja on varma vakaumus, että en koskaan jättänyt ”veracevia” – suoraa tietä; ja että tämä tie ei johtanut minnekään muualle kuin villin ja sekavan metsän syvyyksiin.

Olin, ja olen yhä menossa suoraan, kunnes joko tulen metsän toisellepuolelle tai ei ole mitään toista puolta – ainakaan sellaista, jonka minä voisin saavuttaa.”

This was my situation when I had the good fortune to find a place amongthe members of that remarkable confraternity of antagonists, long since deceased, but of green and pious memory, the MetaphysicalSociety.”

Tämä oli tilanteeni, kun minulla oli hyvää onnea löytää paikkanikauan sitten lakanneessa (mutta tuoreena ja arvokkaana muistissa säilyneen) Metafyysisen Seuran erityisen erimielisen veljeskunnanjäsenten joukossa.”

Every variety of philosophical and theological opinion was representedthere, and expressed itself with entire openness; most of my colleagues were ists of one sort or another; and, however kind andfriendly they might be, I, the man without a rag of a label to cover himself with, could not fail to have some of the uneasy feelings …

Jokainen erilainen viisaustieteellinen (filosofinen) ja jumaluusopillinen(teologinen) mielipide oli siellä edustettuna ja ilmaisi itsensä avoimesti. Useimmat virkatovereistani olivat yhden tai toisen lajinistejä. Kuinka hyväntahtoisia ja ystävällisiä he saattoivatkaan olla, minä, mies ilman nimilappua, jonka olisin ripustanut itseeni,en voinut välttyä joiltakin epämukavilta tunteilta …”

So I took thought, and invented what I conceived to be the appropriatetitle of "agnostic." It came into my head as suggestively antithetic to the "gnostic" of Church history, whoprofessed to know so much about the very things of which I was ignorant; and I took the earliest opportunity of parading it at oursociety, to show that I, too, had a tail, like the other foxes. To my great satisfaction, the term took; …”

Niin aloin ajatella ja keksin sen, että sopiva otsikko on ”agnostikko”.Se tuli minun mieleeni selvänä vastakohtana kristinuskon historiassa esiintyneelle gnostikoille”. He väittivät, että hetiesivät hyvin paljon sellaisia asioita, joista minä olin tietämätön. Käytin ensimmäistä mahdollisuutta esitellä senseurallemme osoittaakseni, että minullakin oli häntä kuten muilla ketuilla. Suureksi tyydytykseni käsite hyväksyttiin …”

That is the history of the origin of the terms "agnostic" and"agnosticism…”

Tämä on käsitteiden “agnostikko” ja ”agnostisismi” historia ja alkuperä…”

”…it is wrong for a man to say that he is certain of objective truth ofany proposition unless he can produce evidence which logically justifies that certainty. This is what Agnosticism asserts; and, inmy opinion, it is all that is essential to Agnosticism…. the application of the principle results in the denial of, or thesuspension of judgment concerning, a number of propositions respecting, which our contemporary ecclesiastical “Gnostics”profess entire certainty.”

“…on ihmiseltä väärin sanoa, että hän on varma tietyn väitelauseentotuudesta jos hän ei voi esittää näyttöä ja oikeuttaa tämän varmuuden loogisesti (= loogisella eli muodollisella päättelyllä,suomentajan huomautus). Juuri tätä agnostisismi väittää. Minun mielestäni siinä on kaikki, mikä on olennaista agnostisismissa…tämän periaatteen soveltaminen tuottaa kiellon tai pidättymisen kannanotosta joillekin väitelauseille, joita aikamme kirkolliset”gnostikot” pitävät aivan varmoina.”

What I am sure about is that there are many topics about which I knownothing, and which, so far as I can see, are out of reach of my faculties. But whether these things are knowable by anyone else isexactly one of those matters which is beyond my knowledge, through I may have a tolerably strong opinion as to the probabilities of thecase.”

Se, mistä olen varma, on, että on monia aihealueita joista minä entiedä mitään ja joista sikäli kuin voin nähdä, ovat minun kykyjeni saavuttamattomissa. Mutta se, ovatko nämä asiat jonkunmuun tiedossa, on juuri eräs niistä asioista, joita minä en tiedä, vaikka minulla on melko vahva mielipide siitä, mikä on sellaisentodennäköisyys.”

Sivistyssanat

Ennen kuin ryhdyn selvittämään, mistä tässä agnostisismissa onkysymys ja mihin käsite sopii ja mihin se ei sovi, selvitän eräiden ns. sivistyssanojen merkitystä.

Metafysiikka

Mitä on metafysiikka? Helsingin Yliopiston jumaluustieteellisentiedekunnan järjestelmällisen jumaluusopin professori, jumaluusopin tohtori Reijo Työrinoja määrittelee metafysiikan seuraavasti(löytyy haulla Internetistä):

Aristoteles: Oleva olevana on metafysiikan kohde. Miksi tarvitaan: koska muuttieteet tarkastelevat todellisuutta yhdestä rajatusta näkökulmasta. Tarvitaan tiede (eli ensimmäinen filosofia), joka tarkasteleeolevaista yleisesti eli vain olevana. Mitkä ovat olevan yleiset ominaisuudet?

Metafyysiset kysymykset ovat kaikkien todellisuustarkastelujemme perimmäisiäkäsitteitä ja kategorioita. Mikä on todellista? Mitä on olemassa? Mistä oliot l. entiteetit ovat riippuvaisia?

Mistä muutokset perimmältään aiheutuvat?

Metafysiikan haarat: 1. Ontologia: Mitä oleva on ja miten se on. Minkälainentodellisuus on pohjimmaltaan staattisena? 2. Kineologia/Kosmologia. Muutoksen ongelma: Minkälainen todellisuus on pohjimmaltaanmuutoksen alaisena l. dynaamisena?”

Tässä kävi kuten tavallista, että yhtä sivistyssanaa eli ”metafysiikkaa”määriteltäessä törmättiin sivistyssanoihin ”filosofia”, ”kategoria”, ”entiteetti”, ”ontologia”, ”staattinen”,”kineologia”, ”kosmologia”, dynaaminen”.

En aio tällä kurssilla sietää koivin paljoa tällaista siansaksaa,mutta jotta inhoni siansaksaa kohtaan tulisi ymmärrettäväksi, harrastan siansaksan suomentamista vielä jonkin aikaa.

Filosofiasta

Aloitetaan sanasta ”filosofia”. Eräässä esitelmässäni sanoin siitä mm.seuraavaa:

Pythagoras (569-475 eaa.) ei sanonut itseään viisaaksi vaan viisaudenystäväksi eli filosofiksi. Pythagoras uskoi jumaliin, ja Pythagoraan mielestä vain jumalat ovat viisaita. Ihmiset voivat siisPythagoraan mielestä parhaimmillaan olla vain viisauden ystäviä eli filosofeja. Oikeasti viisaita olivat tietysti sofistit, muttasofistista on tehty haukkumansana.

Looginen empirismi kannatti filosofiaksi kutsutun ”tieteen” lopettamistaja siinä olevien mahdollisesti järjellisten osa-alueiden sulauttamista muihin ”tieteisiin”.

Muinaiskreikkalaiset pitivät sanaa ”filosofia” niin hienona, ettei se edes käännybarbaarien kielille. Hyvänä todisteena suomalaisten barbaarisuudesta voidaankin pitää sitä, ettei sanaa ”filosofia”ei ole pystytty suomentamaan.

Tarkasti ottaen filosofia siis tarkoittaa viisauden ystävyyttä. Kuten edelläsanoin, sanan ”viisaus” merkityksestä ollaan erimielisiä. Vaikka päästäisiin yksimielisyyteen sanan ”viisaus”merkityksestä, ollaan varmasti eri mieltä siitä, mikä on viisasta. Minun mielestäni tällaisesta ”viisaustieteestä”pitäisi päästä lopullisesti eroon.

Henkilökohtaisesti en ajattele, että ihmiskunta pääsisi eroon viisaustieteestä jamuusta hurahtaneisuudesta. Ne ihmiset, joiden aivojen tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuudet ovat suuret, pitävät tätä vallanja hurahtaneisuuden koneistoa käynnissä. New Scientist -lehden mukaan Zürichin yliopistosairaalan neurologin Peter Bruggerin tutkimukset (löytyvät Internetistä) osoittavat, että aivojen korkea dopamiinipitoisuus heikentää ihmisen päättelykykyä jatuottaa kokemuksia, joita ihmiset pitävät yliluonnollisina. Dopamiinin ja myös muiden aivojen välittäjäaineiden korkeatpitoisuudet saavat ihmisen tuntemaan itsensä muita korkea-arvoisemmaksi.

Itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset kohoavat minkä tahansayhteiskunnan nokkimisjärjestyksen huipulle. Nämä itseään korkea-arvoisina pitävät ihmiset eivät halua edes kuolla, eivätainakaan lopullisesti.

Ennen länsimaisen kulttuurin nykyistä henkistä romahtamista, jonkapoliitikot Mihail Gorbatshovista George W. Bushiin ovat viimeistelleet, eräs esitelmäni kuuntelija kysyi minultaYhdysvalloissa, että tiesinkö, että enemmistö Yhdysvaltain filosofisen yhdistyksen jäsenistä on ateisteja. En osannut vastatasiihen mitään. Jos olisin nyt vastaamassa siihen kysymykseen, vastaisin omalla kysymykselläni. Kysyisin, tiesikö hän, ettäenemmistö Suomen filosofisen yhdistyksen jäsenistä on aina ollut ei-ateisteja.”

Sikäli kuin käytän vastaisuudessa sivistyssanaa ”filosofia” kutsun sitä ”viisaustieteeksi” ja kirjoitan sen lainausmerkkeihin, koska ”viisaustieteellä” on hyvin vähän tekemistä viisaudenkanssa.

Kategoria

Kategoria on joukko olioita, joilla on yhteisiä ominaisuuksia. Tässäyhteydessä voidaan käyttää sanaa luokka tai luokittelu. Esimerkiksi ohjelmoinnissa ja Aristoteleen ajattelussa sanallakategoria on merkityksiä, joihin emme tässä yhteydessä puutu.

Entiteetti

Kuten yllä olevassa tekstissä sanotaan, entiteetillä tarkoitetaan oliota(englanniksi entity).

Ontologia

Sananmukaisesti suomennettuna ontologia on oppi olemassaolosta. Käsitteen”olemassaolo” selventäminen on toki tarpeen, mutta en ole tähän päivään mennessä saanut selville, mihin tarvitaan oppiaolemassaolosta ja mitä sellaisen tulisi sisältää.

Staattinen

Staattinen on täysin turha sivistyssana, joka tarkoittaa asiayhteydestäriippuen säilyvää, pysyvää, liikkumatonta jne. Valitettavasti fysiikka, tietojenkäsittelytiede jne. ovat ottaneet tämänkäsitteen niin monenlaiseen ja monimerkityksiseen käyttöön, ettei siitä voitane päästä eroon.

Kineologia

Todettakoon, että vaikka osaan itse useita tuhansia keskeisimpiä sivistyssanoja,en ollut ennen koskaan kuullut puhuttavan kineologiasta. Suomenkielinen haku Internetistä antoi vain yhden viitteen, yllämainitun Työrinojan artikkelin. Koska laajalle levinneiden kielten sanavarasto on tässä kohden yhtä niukka, unohdamme tämän sanan.

Kosmologia

Yksinkertaisinta on suomentaa kosmologia kaikkeuden kehityksen tutkimukseksi.

Dynaaminen

Yksinkertaisinta lienee suomentaa sana ”dynaaminen” kirjoittajan ehdottamillasanoilla ”muutoksen alainen”.

Suomennos

Suomennos, jolle ei ole hankittu alkuperäisen tekstin kirjoittajan lupaa, on siis seuraava:

Aristoteles: Oleva olevana on metafysiikan kohde. Miksi tarvitaan: koska muuttieteet tarkastelevat todellisuutta yhdestä rajatusta näkökulmasta. Tarvitaan tiede (eli ensimmäinen viisaustiede), joka tarkasteleeolevaista yleisesti eli vain olevana. Mitkä ovat olevan yleiset ominaisuudet?

Metafyysiset kysymykset ovat kaikkien todellisuustarkastelujemme perimmäisiäkäsitteitä ja luokitteluja. Mikä on todellista? Mitä on olemassa? Mistä oliot ovat riippuvaisia?

Mistä muutokset perimmältään aiheutuvat?

Metafysiikan haarat: 1. Oppi olemassaolosta: Mitä oleva on ja miten se on.Minkälainen todellisuus on pohjimmaltaan säilyvänä? 2. Kaikkeuden kehitys. Muutoksen ongelma: Minkälainen todellisuus on pohjimmaltaanmuutoksen alaisena?”

Ennen kuin ryhdymme pohtimaan, tarvitaanko sanaa ”metafysiikka, tarkastellaan sitä, mikä on sanan alkuperä. Andronikus Rhodoslainen alkoi noin vuonna 70 jaa kutsua eräitä osiaAristoteleen kirjoituksista (niitä, jotka tulevat fysiikan jälkeen), metafysiikaksi. Kuten edellä olevasta Thomas Huxleyn kirjoituksenkatkelmasta käy ilmi, Metafyysisen seuran jäseniä yhdisti se, että ne olivat eri mieltä eräistä hyvin perustavaa laatua olevistakysymyksistä. Johdonmukainen kokemustiede (looginen empirismi) oli sitä mieltä, että koko sanaa metafysiikka ei tarvita, koska jokaisessa yksittäistapauksessa olion määrittelyn tarve ja sen olemassaolon todentaminen tapahtuu jonkin erityisen tutkimuksenhaaran, esimerkiksi fysiikan tai biologian, piirissä, tapahtuu jonkin erityisen tutkimuksen haaran, esimerkiksi fysiikan taibiologian, piirissä. Johdonmukaisen kokemustieteen (loogisen empirismin) mielestä ei mitään yleisiä olemassaolotarkasteluja.

Mitä tulee kaikkeuden kehitykseen, Suomessakin on  kosmologian professori, Kari Enqvist.

Eräät metafyysikkojen kysymykset osoitetaan seuraavassa johdatteleviksi javäärin asetetuiksi kysymyksiksi. Eräät metafyysikkoja askarruttaneet käsitteet määritellään seuraavassa täsmällisesti.Eräisiin metafyysikkojen esittämiin kysymyksiin esitetään seuraavassa yksiselitteinen vastaus. Eräät metafyysikkojenkysymykset todetaan sellaisiksi, että esimerkiksi fysiikan tai tähtitieteen tutkimukset ovat niiden osalta kesken (ja saattavatihmisiltä jäädä kesken).

Emme käytä seuraavassa ollenkaan sanaa ”metafysiikka” koska emmetarvitse sitä.

Gnostilaisuus

Sana "gnostilaisuus" on johdettu kreikan sanasta "gnosis",joka tarkoittaa "tietoa". Gnostilaisuus tunnetaan parhaiten varhaisena kristillisenä virtauksena, jonka kukoistuskausi olitoisella ja kolmannella vuosisadalla jaa. Gnostilaisuus ei kuitenkaan ollut pelkästään kristillinen ilmiö, vaan siitä esiintyi myösei-kristillisiä muotoja. Kristityt leimasivat gnostilaisuuden harhaopiksi, joten sen asema heikkeni vähitellen, kun ns.oikeaoppinen kristinusko saavutti yhä vankemman jalansijan ja lopulta kohosi valtauskonnoksi Rooman valtakunnassa 300-luvulla jaa.

Gnostilaisuudessa "tiedolla" ei tarkoiteta mitä tahansa tietoa, vaan sanallaon uskonnollinen sisältö. Tiedon kohteena on ihmisen jumalallinen alkuperä, josta häntä muistutetaan ja johon häntä kehotetaanpalaamaan. Gnostilaisessa kristillisyydessä tietoa ei pidetty uskon kilpailijana, vaan tiedon ajateltiin täydentävän uskoa. Eräsvarhainen gnostilainen kristitty sanoi seuraavaa:

Meitä ei tee vapaaksi pelkkä kaste, vaan tieto siitä,

keitä me olimme ja mitä meistä on tullut,

missä olemme olleet tai mihin olemme joutuneet,

minne olemme matkalla ja mistä meidät on vapautettu,

mitä on syntymä ja mitä jälleensyntyminen.”

Klemens Aleksandrialainen, Katkelmia Theodotokselta, 78.2.

Gnostilaisuuden suhde kristinuskoon on ongelma, johon ei toistaiseksi ole onnistuttuesittämään yleisesti hyväksyttyä ratkaisua. Tutkijat jakautuvat tässä kysymyksessä selvästi kahteen leiriin. Toiset pitävätgnostilaisuutta itsenäisenä, alun perin ei-kristillisenä uskontona, joka syntyi samoihin aikoihin kuin kristinusko ja vastavähitellen alkoi saada myös kristillisiä muotoja. Toiset tutkijat taas olettavat, että gnostilaisuus syntyi vasta kristinuskonvaikutuksesta, yhtenä sen varhaisista tulkinnoista.

On varsin helppo huomata, että ns. gnostilaiset käsittelivät täsmälleen samoja kysymyksiä kuin metafysiikka, jonka totesimme tarpeettomaksi. Tästä syystä myös gnostisismin vastakohta eliagnostisismi on tarpeeton. Alempana osoitetaan, että vaikka agnostisismi on tarpeeton, ihmisillä on kuitenkin oikeus sanoaitseään joissakin asioissa ei-tietäviksi eli agnostikoiksi. Siis käsite ”agnostisismi” on tarpeeton, mutta käsite ”agnostikko”voi olla mielekäs. Omasta puolestani toivon kuitenkin, että agnostikkoja aletaan kutsua ”ei-tietäviksi” tai joskielitoimisto niin ehdottomasti vaatii, ”tietämättömiksi”.

Kuten yllä olevasta havaitaan, agnostikko on pahasti kielteinen (eli negatiivinen) käsite”. Eihän tietämättömyys ole kenellekään kunniaksi! Sen sijaan ateisti eli jumalaton on aivan yhtä myönteinen (eli positiivinen) käsite kuinesimerkiksi tahraton.

Myös yleisellä eli katolisella kristillisellä kirkolla on virheellinenkäsitys agnostisismista:

Catholic Encylopedia (on Internetissä) sanoo:

Agnosticism, with special reference to theology, is a name for any theory whichdenies that it is possible for man to acquire knowledge of God. It may assume either a religious or an anti-religious form, accordingas it is confined to a criticism of rational knowledge or extended to a criticism of belief.”

Agnostisismi, erityisesti jumaluusopissa, on nimi teorialle, joka kieltää, että ihmisen on mahdollista saavuttaa tietoa jumalasta. Se saattaa saada joki uskonnollisen tai uskonnonvastaisen muodon sen mukaan sitoutuuko se järkiperäisen tiedon arvosteluun vai laajentaako se arvostelunsa vakaumukseen.”

Mielestäni ismejä on rajoitettava siten, että ne koskevat vain inhimillisiäkäsityksiä. Inhimillisenä käsityksenä varma vakaumus siitä, että ihminen ei voi tietää jotain erityistä, ei täytä edes KarlPopperin periaatetta "teorian tieteellisen arvon (statuksen) arvosteluperuste (kriteeri) onmahdollisuus osoittaa se epätodeksi (sen falsifioitavuus) tai kumottavuus tai testattavuus" (Popper (1963), Conjectures and Refutations, The Growth of ScientificKnowledge, Routledge, London, suomeksi (1995) Arvauksia ja kumouksia, Tieteellisen tiedon kasvu, Gaudeamus,Helsinki, 1963, 37).

Kumulatiivisen käsiteräjähdyksen aiheuttama informaatiokato

Kun jotakin ihmisryhmää vastaan halutaan hyökätä, keksitään jokuismi, jonka merkitys on enemmän tai vähemmän epäselvä. Kun George W Bushin esikunta halusi hyökätä Afganistaniin ja Iraniin,se otti uudenlaiseen käyttöön sanan ”terrorismi”. Aikaisemmin terrorismi tarkoitti laitonta väkivallan käyttöä tai silläuhkaamista. Tässä merkityksessä Bushin hallinnon hyökkäykset sekä Afganistaniin että Irakiin olivat terrorismia.

Erityisen tuotteliaita uusien turhien käsitteiden tuottajia ovat olleet ns.tieteet. Tässä asiassa Guinessin Ennätysten kirjaan pitäisi merkitä ”viisaustiede” eli filosofia, mutta valitettavastikukaan ei pysty laskemaan turhien ”viisaustieteen” käsitteiden määrää. Laskelman teko on mahdotonta siitäkin syytä, että ns.viisaustiedettä oh harjoitettu tuhansia vuosia ja tuhansilla kielillä.

Kun turhia käsitteitä luodaan ja niitä väännetään eri kielille,käsitteiden merkitystä ei täsmällisesti tiedä sen enempää puhuja kuin kuulijakaan. Informaatiota katoaa.

Vanha ja edelleen pätevä suositus tutkijoille, ns. "Occaminpartaveitsi" (Wilhelm Occam tai Occamilainen toimi 1300-luvun alussa) neuvoo, että mukaan tulee ottaa vain ne käsitteet, joitavälttämättä tarvitaan.

Milloin uusia määritelmiä on pakko laatia, niissä on pyrittävätoteuttamaan seuraavat neljä vaatimusta, ainakin niin hyvin kuin mahdollista (ne näet usein ovat ristiriidassa keskenään):

  1. Pätevyys: määritelmän täytyy antaa määriteltävän ominaisuudet. Sen pitäisi viitata juuri haluttuun käsitteeseen, eikä johonkin muuhun sitä muistuttavaan asiaan.

  1. Luotettavuus: käsite pitää voida rekisteröidä täsmällisesti siten, että jos rekisteröinti tai mittaus toistetaan saman tai eri tutkijan toimesta, saadaan aina sama tulos. Etenkin fyysisissä tieteissä tämä onkin usein käytännössä mahdollista lähes täysin toteuttaa, ja monet siksi katsovat luotettavuuden olevan sama käsite kuin toistettavuus. Sen sijaan tutkittaessa ihmisen ainutkertaisia kokemuksia esimerkiksi taiteen luomisen tai vastaanottamisen piirissä tämän kokemuksen toistaminen samanlaisena ei useinkaan ole mahdollista. Toiston korvikkeena voitaisiin ehkä tehdä niin, että useat toisistaan riippumattomat samanaikaiset havainnoijat rekisteröivät ilmiön, ja luotettavuus tarkoittaa muistiinpanojen yhtäpitävyyttä. Joka tapauksessa korkean luotettavuuden tavoittelussa tarkoituksena on edistää tulosten varmuutta, täsmällisyyttä ja uskottavuutta ja tätä kautta niiden käyttökelpoisuutta myöhemmille tutkijoille ja soveltajille.

  1. Määritelmän pitää olla niin selkeä, että raportin lukija voisi sitä käyttäen toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset. Määritelmässä ei saa käyttää epäselvää tai kuvaannollista kieltä.

  1. Määritelmä ei saa olla kehämääritelmä.

Monet suomalaiset tutkijat ja kirjoittajat vääntävät vieraskielisiäsanoja suomenkielisiksi (esimerkiksi entiteetti) pystymättä tai vaivautumatta tai ehtimättä suomentamaan niitä tai edesmäärittelemään niitä suomeksi. Suomen koululaitos näyttää olevan olemassa sitä varten, että se opettaisi kansallemahdollisimman monta vierasperäistä sanaa.

Erityisesti ”viisaustieteilijät” (erityisesti ns. postmodernistit elijälkiuudenaikaiset) käyttävät varsin usein yksityistä, itse keksittyä kieltä. Monet muut ”viisaustieteilijät” ansaitsevatelantonsa yrittämällä selittää toisille ”viisaustieteilijöille” mitä joku enemmän tai vähemmän hullu ”viisaustieteilijä” ontarkoittanut.

Myytti siitä, että jokin teksti on merkittävä ja syvällinen, jos se onvaikeasti käsitettävä tai käsittämätön, on hyvin laajalle levinnyt. Myytti on kertomus ym., jota tietävämmät ihmiset eivätpidä totena, mutta jonka suurin osa tietämättömistä uskoo olevan totta. Esimerkki: Tanskan kuningas käytti Saksan miehityksen aikanapäiväkävelyllään Davidin tähteä takissaan. Se ei ollut totta, mutta suurin osa ihmisistä halusi sen olevan totta ja uskoi siihen.

Kumulatiivinen käsiteräjähdys sisältää sivistyssanan ”kumulatiivinen”. Kumulatiivinen tarkoittaa kasautuvaa tai kertyvää. Olen käyttänyt otsikossa sivistyssanaa siitä syystä, että valitettavastitilastotiede ja matematiikka valitettavasti käyttävät tätä sanaa varsin yleisesti, ikään kuin niissä ei olisi muutoin riittävästiulkoa opeteltavaa.

Kun käsitteiden määrä kasvaa ajan myötä koko ajan eli kasautuvasti, käsitteiden käyttö on sekä tosiasiaväitteiden esittäjille että vastaanottajille yhä epäselvempää. Onmahdollista, ettei kumpikaan lähestulkoonkaan ymmärrä, mitä käsite tarkoittaa tai että onko sillä ylipäätään yhtäänmitään merkitystä. Tunnettu tilastotieteilijän ongelma on, että kun muuttujien tai luokkien määrää lisätään, tosiasiain määräei riitä edes todennäköisten johtopäätösten tekoon. Kun informaatio kulkee useiden välikäsien (esimerkiksitiedostusvälineiden, muiden tutkijain jne.) kautta, informaatiota häviää myös tällöin. Kun vastaanottaja vielä käsittääkäsitteet väärin tai tunteittensa perusteella, hänen johtopäätöksensä voivat olla aivan totuudenvastaiset, vaikkaalkuperäinen tutkimus olisi tehty ainakin vilpittömästi totuuteen pyrkien (usein totuuteen ei edes pyritä).

Tarkoitushakuinen käsitteiden väärentäminen

Vaikka jokaisella ihmisellä on periaatteessa oikeus määritelläkäyttämänsä käsitteet, etenkin uskovat ”viisaustieteilijät” pyrkivät ohjaamaan lukijoita virheellisiin johtopäätöksiinmäärittelemällä ”sopivasti” käsitteet. Otan tässä yhteydessä esiin vain yhden tapauksen, Notre Damen yliopiston (Indianassa Yhdysvalloissa) professorin Alvin Plantingan kaksiosaisen kirjan Warrant (Oxford University Press 1993). Notre Dame on yleisen(katolisen) kirkon johtava yliopisto.

Hän ottaa ensimmäisessä kirjassaan yleisessä käytössä olevan sanan”justified” (=oikeutettu) sijasta käyttöön sanan ”warrant” (=oikeutettu tai taattu hieman toisessa merkityksessä). Hän asettuutukemaan väitettä todellisuuden olemassaolosta (ns. tietoteoreettista realismia) ja saa lukijat mielenkiinnolla odottamaan teoksen toista osaa.

Myöhemmin hän ottaa käyttöön käsitteen ”design plan” eli ”suunnitelmasuunnitelman” ja käyttää Bayesin kaavaa virheellisesti osoittaakseen, että jumalaa tarvitaan elämän selittämiseen.Michael Martin on kirjassaan Atheism A Philosophical Justification”, Temple University Press, 1990 osoittanut Alvin Plantingan tavankäyttää Bayesin kaavaa virheelliseksi, mutta Plantinga ei ole muuttanut esitystään. Tämän tapauksen yksityiskohtainen selittäminen kuuluu ateismin jatkokurssille ja asian ymmärtäminen vaatii Bayesin kaavan ymmärtämisen.

Kumulatiivisen informaatioräjähdyksen aiheuttama sekasorto

Kun informaation tuottamiseen käytetään yhä enemmän rahaa, kuninformaatiotyössä on yhä enemmän ihmisiä ja kun keinot informaation levittämiseen laajenevat, saatavilla olevan ja jopa eriteitä pitkin meille tulvivan informaation määrä kasvaa. Tutkimusmäärärahojen lisääminen ei välttämättä parannatutkimustulosten luotettavuutta. On päinvastoin mahdollista, että se lisää keskenään kilpailevia koulukuntia jamielipiteenmuokkauksen tarkoitushakuisesti luotuja tutkimustuloksia.

Kun Suomessa oli vielä 1900 – luvun puolivälissä selvä informaatiovaje, meillä on nyt informaatiotulva.

Paitsi erilaisia koulukuntia tutkimusmäärärahojen kasvu lisää myös uskontojen ylivaltaa.

Kun kaikki nämä ilmiöt kasvavat kasautuvasti eli kumulatiivisesti,seurauksena on informaatioräjähdyksen aiheuttama sekasorto.

Tavalliset ihmiset ovat tiedotusvälineiden armoilla, ja ihmisten taipumus uskoatodeksi sitä, mitä he toivovat todeksi, moninkertaistaa sekasorron määrän.

Eräiden peruskäsitteiden uudelleen määrittely

Olemassaolo

Eräissä indoeurooppalaisissa kielissä olemassaolo –sanan kirjaimellinen merkitys on erilainen kuin suomen kielessä. Ruotsin kielessä ”det finns” = ”löytyy” tarkoittaa olemassaoloa. Saksan kielen ”esgibt” = löytyy. Englannin kielen ”there is” = ”tuolla on” tarkoittaa olemassaoloa. Suomessa olemassaolo käsitetään nykyäänusein vierasperäisen sanan ”eksistenssi” mukaisesti.

Kirjallisuutta

Angeles, Peter, Edited by, “Critiques of God

Blackmore, Susan, “Meemit, kulttuurigeenit

Brandt, Richard B. “A Theory of the Good and the Right

Carter, Lee, “Lucifer’s Handbook

Dawkins, Richard, “Climbing Mount Improbable” (1996)

Dawkins, Richard, “Geenin itsekkyys”, (The Selfish Gene, 1976/1989) Suomentanut Kimmo Pietiläinen,Arthouse 1993, 368 s.

Dawkins, Richard, “River Out of Eden” (1995)

Dawkins, Richard, “The Blind Watchmaker”

Dawkins, Richard, “The Extended Phenotype” 1982

Dawkins, Richard, “Unweaving the Rainbow” (1998)

Goldman, Alvin I.,Knowledge in a Social World

Gora, “Positive Atheism

Häyry, Matti, “Mahdollisimman monen onnellisuus

Hintikka, Jaakko, “Filosofian köyhyys ja rikkaus

Hooker, Brad, “Ideal Code, Real World

Joshi, S.T.,Atheism

Kaila, Eino, “Nykyinen maailmankäsitys

Kaila, Eino, “Persoonallisuus

Klaus, Georg, ”Jesuiten - Gott - Materie

Klee, Robert, “Introduction to the Philosophy of Science

Krueger, Douglas E., “What Is Atheism?”

LaFollette, Hugh, “The Blackwell Guide to Ethical Theory

Lindfors, Pertti, „Der Dialektische Materialismus und der Logische Empirismus

Lindfors, Pertti, „Marxilaisuus ja tiede

Martin, Michael, “Atheism, Morality, and Meaning

Martin, Michael, “Atheism, the Case against God

Meslier, Jean, “Superstition in all Ages

Newton, Roger G.The Truth of Science

Nielsen, Kai,Philosophy and Atheism

O’Hair, Madalyn, “What on Earth is an Atheist

Price, Robert M., “Biblical Criticism

Price, Robert M.,The Incredible Shrinking Son of Man

Shaw, William H., “Contemporary Ethics

Shelley, Percy Bysshe, “The Necessity of Atheism and Other Essays

Singer, Peter, “Practical Ethics

Singer, Peter,The Expanding Circle

Smith, George H., “Atheism, Ayn Rand, and Other Heresies

Smith, George H.,Atheism, the Case against God

Smith, George H.,Why Atheism?”

Stein, Gordon, Edited by “A Second Anthology of Atheism and Rationalism

Stein, Gordon, Edited by “An Anthology of Atheism and Rationalism

Stein, Gordon, Edited by, “The Encyclopaedia of Unbelief I-II

Taylor, Richard, “Ethics, Faith and Reason

Thrower, James, “Western Atheism

Warburton, Nigel, “Philosophy, the Basics

Westermarck, Edvard, “Siveys ja kristinusko